tiistai 2. syyskuuta 2014

Se oikea...

Olen jonkin verran seuraillut televisiosta jenkkiläisiä hääsarjoja, joissa morsian lähtee kaasojen, äidin, ystävien yms. kanssa sovittelemaan hääpukuja. Näitä katsellessa on tullut pyöriteltyä silmiä muutaman kerran ja mietittyä, että onko se oikeasti niin vakavaa. No onhan se! Se on puku, jota pidetään päällä vain kerran (toivottavasti). Se on varmasti naisen tärkein puku koko elämän aikana.

Meidän häihin on nyt noin 10,5 kuukautta aikaa. Aika paljon siis vielä, mutta tuokin aika menee hujauksessa... Viime viikolla ajattelin, että ehkä voisin aloittaa puvun metsästyksen nyt, koska ikinä ei voi tietää kuinka kauan koko prosessissa menee. Olen muutenkin ajatellut, että tuskin löydän sopivaa pukua heti, koska hyvin harva malli miellyttää minua.

Vähän olen netistä selaillut ja katsellut erilaisia valikoimia ja yrittänyt etsiä hyviä esimerkkejä puvuista, jotka voisivat kiinnostaa minua.

Tässä muutamia esimerkkejä:

Kuvat: täältä

Minulle on ollut melko selvää, että en halua merenneitopukua ja puvun pitää olla valkoinen. Haluaisin ison helman, sopivasti pitsiä ja ehkä jonkin koristevyön. Joissakin puvuissa olen ihaillut pitsisiä olkaimia, mutta luulen, että avoin yläosa sopisi minulle paremmin.

Viime viikon perjantaina päätin sitten soittaa Lahden morsiuspukuliike Josefiinaan ja kysellä olisiko heillä mahdollisesti sovitusaikaa launtaille. Olihan heillä! Lauantaina sitten kiiruhdimme toisen kaason kanssa Lahteen klo 11 aikoihin. Liikkeeseen astuttuani minulle tuli sellainen tunne, että mistä ihmeestä aloittaisin. Kiinnitimme molemmat huomiomme ensimmäisenä mallinuken päällä olleeseen pukuun. Se oli aivan ihana! Yläosa oli strasseilla kirjailtu ja kimmelsi ihanasti. Helma oli iso ja siinä oli kivasti tylliä. Päätimme aloittaa siitä puvusta.

Kun sain puvun päälleni ja katsoin itseäni peilistä, harmittelin sillä puku ei minun päälläni enää näyttänytkään niin hyvältä. Se oli kaunis, mutta se ei ollut minun pukuni. Pienen hetken jo ajattelin, että jos tämä sama tunne tuleekin jokaisen puvun kohdalla... Seuraavaksi kokeilimme kaason valitsemaa pukua. Olin itsekin nähnyt puvun, mutta mielestäni se näytti melko tavallisesta roikkuessaan henkarissa.

Puku laitettiin päälleni ja se tuntui istuvan täydellisesti. Astelin peilin eteen ja se näytti täydelliseltä! Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli vain niin täydellinen! Ensin naurahdin ja sitten purskahdin itkuun, mutta onneksi ne olivat onnenkyyneliä :D Voiko puvun tosiaan löytää näin helposti?

Päätimme, että sovitan vielä muutamia pukuja. En muista kuinka montaa erilaista vielä sovitin, mutta mikään niistä ei tuntunut yhtä hyvältä kuin toiseksi sovittamani puku. Päätimme kokeilla sitä vielä vimeiseksi. Edelleen se tuntui minun puvultani. Me täydensimme toisiamme. Tein siis kaupat puvusta ja nyt se odottaa ensi kevättä myymälän varastossa :)

Toivottavasti seuraavan postauksen kirjoittamisessa ei mene näin kauan ;)