Meillä on viimeisen kuukauden aikana eletty mielenkiintoisia aikoja. Elämässämme on tapahtunut hiukan muutoksia. Häitä ei onneksi ole peruttu! Ne ovat edelleen suunnitelmissa.
Isoja päätöksiä olemme joutuneet kuitenkin tekemään... Mieheni sai muutama viikko sitten puhelun Porin prikaatista rauhanturvaajien koulutus- ja valintatilaisuuteen. Hän aloitti siellä viime viikolla. En tiedä olemmeko koskaan olleet erossa toisistamme 3-4 päivää pitempään, joten tämä on uutta meille. Vajaan viikon erossaolo ei vielä tuntunut juuri miltään. Tosin minulla oli aikamoinen hulabaloo töiden ja koulun kanssa, joten tekemistä riitti. Saa nähdä miten tämä seuraava kaksi viikkoa menee tai kuukausi tai kaksi kuukautta! Hui!
Kaiken tämän lisäksi minä päätin jättää vakituisen päivätyöni ja siirtyä "täysipäiväiseksi opiskelijaksi". Oikeastaan miehen uutisten jälkeen oli selvää, että en voi enää käydä päivittäin töissä ja iltaisin koulussa. Meillä kun on tuo pieni karvaturri, joka tarvitsee hellää hoitoa ja rakkautta päivittäin <3 Onneksi sain vakkarityön tilalle osa-aikaisen työn toisesta paikasta. Palkka ei ole hääppöinen, mutta saapahan sentään jotain ruokarahaa.
Nyt vaan jännityksellä odotetaan tulevaa! Minä jään Suomeen suunnittelemaan häitä, mies lähtee Libanoniin. Uskon kuitenkin, että tämä kaikki vain vahvistaa suhdettamme entisestään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti